Niin sitä purkamista. Sitä tehtiin kauan :D Tai ainakin se
tuntui siltä. Kyllähän siihen kolme- neljä viikkoa kuluikin. Voisi melkein
sanoa, että purimme lähes kaiken, lattiaa, kattoa, ja takkaa lukuunottamatta.
Muutamia rakenteellisiakin muutoksia tehtiin, mutta muuten purkaminen tarkoitti
vanhojen paneeliseinien repimistä, saunan, kylpyhuoneen, vessojen ja keittiön
purkamista sekä kaikkien vanhojen kaappien ja komeroiden hajoittamista. Tässä
siis vielä pohjakuva hieman antamaan kuvaa siitä miten pohjaratkaisu muuttui
meidän muutaman viikon tuhoamisen jälkeen. Ehkä sitten nuo ennen ja jälkeen
kuvatkin aukeavat vähän paremmin.
Pohjapiirustus meidän vaarin käsialaa vuodelta -78.
Yksi hienoimmista asioista tässä projektissa on ollutkin
tälläinen supersankari, alterego fiilis, miltä ekat kolme-neljä viikkoa
raksalla tuntui. Päivät sai kesällä toimistossa köpötellä korkkarit jalassa
omassa päivätyössä ja kun kello löi neljä, jakku ja korkkarit vaihtuikin Matin
työhousuihin ja turvakenkiin. Matti opetti miten piikataan kaakelit seinästä,
miten saa paneelit kätevimmin sorkkaraudalla irti ja kuinka välttyä
sähköiskuilta kun revin irti kaiken mikä melkeimpä irti lähtee. Siellä me
sitten illat pitkät puettiin työhousut jalkaan ja kannettiin ulos kaikki mitä
irti saatiin.
Se, että Matti opetti miten kaikkea vanhaa puretaan oli
hauskaa ja antoi omalle päivätyölle mukavaa vastapainoa. Iltaisin sai tehdä
fyysistä hommaa ja näki konkreettisesti, että asunto alkoi muovautumaan
pikkuhiljaa enemmän ja enemmän meidän näköiseksi. Vanhan tuoksu ja muodot
poistui purettujen kaappien, kaakeleiden, paneelien ja saunanlauteiden mukana
ja meidän uusi koti sai pikkuhiljaa meidän näköistä muutosta tilalle.
Onneksi isoveljeni Markon ja MS- Saneerauksen ansiosta
saimme toteutettua tarvittavat rakenteelliset muutokset! Olimme meinaan jo
alussa päättäneet purkaa keittiön seinän jotta saamme avaruutta ja valoa
kämppään ja puretun seinän tilalle haavailemamme saarekkeen. Purettuamme seinän
selvisi, että se onkin kantava seinä. Hups! Ja Marko laitettiin taas miettimään
miten tilanne ratkaistaan. Marko ehdotti, että jätämme saarekkeen kulmaan
tukipalkin ja ratkaisu onnistui lopulta superhyvin! Vai mitä olet
lopputuloksesta mieltä?
Jonkun verran tietenkin aika kultaa muistot, mutta ei se
ensimmäinen kuukausi helppoa ollut. Kaikki konkreettinen muutos mitä nähtiin
oli hajoittamista, ei vielä oltu rakentamista lähelläkään. Pitkät päivät
puolilleöin ja sen yli väsytti, epätietoisuus etenemisestä pelotti ja mä ainakin olin
usein tosi hämilläni siitä mitä tapahtui ja vielä enemmän siitä mitä tulisi
tapahtumaan ja milloin. Mun ammatti on johtaa projekteja ja hallita isojakin
kokonaisuuksia ja kun yhtäkkiä olinkin epämukavuusalueella koko ajan ilman
mitään kontrollia mistään, olin vähän hukassa ja usein itku herkässä. Onneksi
toi tyyppi mun vierellä on niin huikee, että se sai mut vakuuttuneeksi siitä,
että kaikki menee ihan hyvin vaikka mää en hallittisikaan ja osaisikaan ihan
kaikkea ihan koko ajan.
Todellisuudessa Marko ja Matin perhe on pitkälle tän
projektin mahdollistanut ja näiden meidän perheiden miesten ammattitaito on
opettanut meitä super paljon! Marko aina näytti miten joku homma tehdään ja me
jäätiin niillä opeilla illaksi ahertamaan... Kiitollisena voikin nyt muistella
parin kuukauden päähän ja ynnätä yhteen mitä kaikkea onkaan saanut tän matkan
varrella oppia. Jos ei muuta niin luonteenlujuutta, kärsivällisyyttä,
hölläämistä, epämukavuusalueella tahkomista ja sitä miten laattoja leikataan ja
piikkauskonetta sekä sorkkarautaa oikeen ajetaan!
Meille on alusta asti ollut itsestäänselvää, että haluamme
tehdä paljon aitoja pintoja, aitoja kokonaisuuksia ja käyttää aitoja
rakennusmateriaaleja. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hutasten tehtyä.
Päivien pituuksissahan se sitten näky. Me ollaan nähty paljon vaivaa
materiaalien hankkimiseen ja kaikkien yksityiskohtien miettimiseen ja itse
toteuttamiseen. Ajettiin jopa Iittalaan asti hakemaan vanhaa lautaa (joka siis
tuossa saarekkeessakin on), jonka joku maajussi oli vanhasta ladostaan
purkanut. Itsetehdyt betonitasot, Laattapisteen laatat kylppärissä, Kärävän saunapaneelit, sekä Sto-
julkisivumateriaalit ja muut laadukkaat yksityiskohdat oli meille tosi
tärkeitä. Helvetin vaivalloista, kuitenkin hauskaa, rankkaa ja niin meidän
tyylistä. Silti, totally worth it!
Saarekkeen laudat, hiottu ja vahattu mosaiikkiparketti ja itsetehdyt betonitasot. Rakastuin todella tuohon yhdistelmään!
Ens kerralla näät sitten itse taas enemmän...
;)
Herääkö ajatuksia? Kuulisin mielelläni. Pus!
Mara
Mä niin tuun käymään joku päivä, kutsuit tai et. :D Teidän keittiö näyttää ihanalta, seinän kaataminen oli fiksu veto. Tai fiksu ja fiksu jos se oli kantava seinä, mut onneks keksitte siihenkin ratkaisun. :D
VastaaPoista