torstai 1. lokakuuta 2015

Purkuvaiheen epämukavuus

Niin sitä purkamista. Sitä tehtiin kauan :D Tai ainakin se tuntui siltä. Kyllähän siihen kolme- neljä viikkoa kuluikin. Voisi melkein sanoa, että purimme lähes kaiken, lattiaa, kattoa, ja takkaa lukuunottamatta. Muutamia rakenteellisiakin muutoksia tehtiin, mutta muuten purkaminen tarkoitti vanhojen paneeliseinien repimistä, saunan, kylpyhuoneen, vessojen ja keittiön purkamista sekä kaikkien vanhojen kaappien ja komeroiden hajoittamista. Tässä siis vielä pohjakuva hieman antamaan kuvaa siitä miten pohjaratkaisu muuttui meidän muutaman viikon tuhoamisen jälkeen. Ehkä sitten nuo ennen ja jälkeen kuvatkin aukeavat vähän paremmin.

Pohjapiirustus meidän vaarin käsialaa vuodelta -78. 

Punaisina viivoina näkyy siis kaadetut seinät ja ylhäältä keskeltä tullaan etuovesta sisään. Oikeasti pesuhuone oli vielä jaettu seinällä kahtia, mutta myöhemmin rakennettu seinä ei näy pohjapiirustuksessa. Myös keittiön ja olohuoneen (olohuone on tuo iso huone  oikeassa alakulmassa) välinen seinä kaadettiin, eteisen ja keittiön seinän lisäksi. Saarekkeen kuvat ovat siis tuo iso punainen X.

Marko ja keittiön purku. 

Yksi hienoimmista asioista tässä projektissa on ollutkin tälläinen supersankari, alterego fiilis, miltä ekat kolme-neljä viikkoa raksalla tuntui. Päivät sai kesällä toimistossa köpötellä korkkarit jalassa omassa päivätyössä ja kun kello löi neljä, jakku ja korkkarit vaihtuikin Matin työhousuihin ja turvakenkiin. Matti opetti miten piikataan kaakelit seinästä, miten saa paneelit kätevimmin sorkkaraudalla irti ja kuinka välttyä sähköiskuilta kun revin irti kaiken mikä melkeimpä irti lähtee. Siellä me sitten illat pitkät puettiin työhousut jalkaan ja kannettiin ulos kaikki mitä irti saatiin.


Se, että Matti opetti miten kaikkea vanhaa puretaan oli hauskaa ja antoi omalle päivätyölle mukavaa vastapainoa. Iltaisin sai tehdä fyysistä hommaa ja näki konkreettisesti, että asunto alkoi muovautumaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän meidän näköiseksi. Vanhan tuoksu ja muodot poistui purettujen kaappien, kaakeleiden, paneelien ja saunanlauteiden mukana ja meidän uusi koti sai pikkuhiljaa meidän näköistä muutosta tilalle.



Onneksi isoveljeni Markon ja MS- Saneerauksen ansiosta saimme toteutettua tarvittavat rakenteelliset muutokset! Olimme meinaan jo alussa päättäneet purkaa keittiön seinän jotta saamme avaruutta ja valoa kämppään ja puretun seinän tilalle haavailemamme saarekkeen. Purettuamme seinän selvisi, että se onkin kantava seinä. Hups! Ja Marko laitettiin taas miettimään miten tilanne ratkaistaan. Marko ehdotti, että jätämme saarekkeen kulmaan tukipalkin ja ratkaisu onnistui lopulta superhyvin! Vai mitä olet lopputuloksesta mieltä?


Keittiö eteisestä kuvattuna ennen. 


Keittiö samasta kohdasta kuvattuna seinän kaaduttua. 

Jonkun verran tietenkin aika kultaa muistot, mutta ei se ensimmäinen kuukausi helppoa ollut. Kaikki konkreettinen muutos mitä nähtiin oli hajoittamista, ei vielä oltu rakentamista lähelläkään. Pitkät päivät puolilleöin ja sen yli väsytti, epätietoisuus etenemisestä pelotti ja mä ainakin olin usein tosi hämilläni siitä mitä tapahtui ja vielä enemmän siitä mitä tulisi tapahtumaan ja milloin. Mun ammatti on johtaa projekteja ja hallita isojakin kokonaisuuksia ja kun yhtäkkiä olinkin epämukavuusalueella koko ajan ilman mitään kontrollia mistään, olin vähän hukassa ja usein itku herkässä. Onneksi toi tyyppi mun vierellä on niin huikee, että se sai mut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki menee ihan hyvin vaikka mää en hallittisikaan ja osaisikaan ihan kaikkea ihan koko ajan. 

Todellisuudessa Marko ja Matin perhe on pitkälle tän projektin mahdollistanut ja näiden meidän perheiden miesten ammattitaito on opettanut meitä super paljon! Marko aina näytti miten joku homma tehdään ja me jäätiin niillä opeilla illaksi ahertamaan... Kiitollisena voikin nyt muistella parin kuukauden päähän ja ynnätä yhteen mitä kaikkea onkaan saanut tän matkan varrella oppia. Jos ei muuta niin luonteenlujuutta, kärsivällisyyttä, hölläämistä, epämukavuusalueella tahkomista ja sitä miten laattoja leikataan ja piikkauskonetta sekä sorkkarautaa oikeen ajetaan!

Meille on alusta asti ollut itsestäänselvää, että haluamme tehdä paljon aitoja pintoja, aitoja kokonaisuuksia ja käyttää aitoja rakennusmateriaaleja. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hutasten tehtyä. Päivien pituuksissahan se sitten näky. Me ollaan nähty paljon vaivaa materiaalien hankkimiseen ja kaikkien yksityiskohtien miettimiseen ja itse toteuttamiseen. Ajettiin jopa Iittalaan asti hakemaan vanhaa lautaa (joka siis tuossa saarekkeessakin on), jonka joku maajussi oli vanhasta ladostaan purkanut. Itsetehdyt betonitasot, Laattapisteen laatat kylppärissä, Kärävän saunapaneelit, sekä Sto- julkisivumateriaalit ja muut laadukkaat yksityiskohdat oli meille tosi tärkeitä. Helvetin vaivalloista, kuitenkin hauskaa, rankkaa ja niin meidän tyylistä. Silti, totally worth it! 
Saarekkeen laudat, hiottu ja vahattu mosaiikkiparketti ja itsetehdyt betonitasot. Rakastuin todella tuohon yhdistelmään!

Ens kerralla näät sitten itse taas enemmän... ;) 

Herääkö ajatuksia? Kuulisin mielelläni. Pus! 

Mara 

1 kommentti:

  1. Mä niin tuun käymään joku päivä, kutsuit tai et. :D Teidän keittiö näyttää ihanalta, seinän kaataminen oli fiksu veto. Tai fiksu ja fiksu jos se oli kantava seinä, mut onneks keksitte siihenkin ratkaisun. :D

    VastaaPoista