torstai 12. marraskuuta 2015

Syystunnelmaa

Syksy. Ehdottomasti meikäläisen lemppari vuodenaika. Rapsakat aamut, aurinko, kynttilät ja pimenevät illat. Lokakuu oli niin mielettömän kaunis, ettei edes tämä marraskuinen harmaus saa mieltä alas! 

Viime viikonloppuna sain ison porukan ihania naisia kylään, kun Anna Tapion terapiapäivät kokoontuivat. Tietysti sunnuntai aamun brunssi hieman viivästyi, kun yksi meistä jäi vessaan jumiin. Ei pönttöön onneksi kuitenkaan, joten ei kun soitto Viitaselle ja se tuli repimään lukon irti ovesta. Naiset oli jo valmiit meneen sorkkaraudalla sisään, mutta selvittiin onneksi vähemmillä vaurioilla, haha!! 

Pistettiin Ainankoivuunkin vähän syksyn tunnelmaa mm brunssin merkeissä: 
 Tarjolla oli itsetehtyä leipää, lättyjä (kaverinaan tietysti purkki Nutellaa), croissanteja, suklaakakkua hedelmiä, itse tehtyä omenamehua ja vaikka mitä muuta! 

Muuten Ainankoivun syksy näyttää valkoiselta ja mustalta, love it! Juuri suunnittelin mustan joulukuusen hankintaa, onko ihan hullua?! 
Ihanat ikkunasomisteet ovat Domdomista, tosin kepukka jossa kortisteet riippuvat tarttui mukaan mökiltä. 

Mauskin tiipii on kovassa käytössä, (hänellä lähinnä vessana) ja piilottaa koiran lelut kätevästi! 

Seinä kaipaa vielä koristetta ja vihdoin tilaamani "ketun pää" saapui. Onko sulla ideoita mitä tuohon sopisi? 

Ihanaa marraskuuta ja joulunodotusta sinulle! Me karataan ensi viikolla Dubaihin!! 

Sitten kun Dubaista kotiudutaan, onkin jo joulukuu, ihanaa! Löysin meinaan söpöimmän joulukalenterin ikinä Domdomista ja pakko näyttää se teille ensi kerralla. 

Siihen asti, pus! 

Mara 



perjantai 16. lokakuuta 2015

Syksyn taikaa ja remontin viimeistelyä

Me käytiin juuri viime viikonloppuna rakkaan ystävän kodissa, missä alakerta on täyden remontin alla. Vielä vähän nousi karvat pystyyn ja traumansekaisin tuntein poistuin remonttikamojen, saunapaneelien, kaakeleiden, pressujen ja maalipurkkien seasta. Vaikka Leitsu alkaa näyttämään jo täysin meidän kodilta, remontin keskeneräisyys nostaa vielä välillä päätään. Kynnykset, muutamat listat, vessojen peilit, saunan puukiuas, pyyhekoukut, vaatehuone ja muu pikkuhomma kaipaa vielä ryhtiliikettä.. Loppuhan se krapula jo? Kyllä me jouluksi saadaan kaikki jiiriin. Kyllä kylllä!

Nämä ennen ja jälkeen kuvat on kyllä niin hauskoja, näistä jos jostain tulee sellainen fiilis, ettei kolme kuukautta mennyt ihan hukkaan:

Eteinen ennen

Uudet kaapinovet kesällä 


Sama eteinen nyt neljä kk myöhemmin

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, pohjaratkaisun muutos ja muutaman seinän kaato toi avaruutta ja valoa tänne kämppään ihan uudella tavalla. Oli ihanaa, kun Marko kävi eilen kahvilla ja jaksoi taas ihalla kuinka asunnon yleisilme jaksaa sävähdyttää. Ja saman mä koen joka aamu kun kävelen keittiöön, ihan huikee tunne!

Olohuoneen ikkuna takapihalle 

Vähän hiontaa ennen Sto-pintaa 

Katon hiontaa

Sitten vähän maalia takkahuoneen seiniin.

Keskeneräinen, mutta huomattavasti vaaleampi olemus. Sama olohuoneen ikkuna takapihalle. 

Mahtuu tähän arkeen onneksi muutakin tämän remontin viimeistelyn lisäksi. Oon tällä viikolla innostunut leivonnasta taas ihan uudestaan, johtuisiko siitä, että nyt on tilaa missä temmeltää? Luin näiden suosittujen omena ruusujen tekemisestä jostain blogista ja pakkohan se oli testata. Itse en päässyt maistamaan, joten makua en voi kommentoida. Työkaveri kysyikin, että oonko mää ihan hullu kun leivon, mutta en itse maista tuotoksia. No, nättejä niistä ainakin tuli!

Omenaruusut.

Leipomiseen syttymisen lisäksi oon taas kerran täydellisen rakastunut syksyyn. Se on mulle kuin uusi vuosi, kaikki alkaa kesän jälkeen puhtaalta pöydältä, aurinko hellii ja aamujen rapsakkuus saa mussa energiat liikkeelle. Remppahommien jälkeen on saanut taas arjesta kiinni, reeni ja ruokavalio saa mun kropan elämään, voimaan hyvin ja kesäväsymys alkaa haihtumaan. Ja mikä parasta tässä syksyssä, mun veli perheineen tulee Suomeen ja meille viikoksi asumaan. Ja arvaa mitä, sen jälkeen me lähdetään niiden mukaan Abu Dhabiin, Markon perheen ja meidän iskän kanssa. Lennot jo ostettu ja shortsit matkalaukussa valmiina. Innostus 5/5!!

Voi vitsit en malttaisi odottaa saunasta kirjoittamista ja meidän ihanasta kylppäriosastosta. Sitä joutuu silti vielä hetken odottamaan. Käytiin eilen Kärävällä valitsemassa vilpolan penkki ja materiaalit saunan jakkaraan. Edessä on myös vielä Aito-kiukaan kokoaminen. Kodinhoitohuone alkaa olla valmiina, penkkiä enää odottelee. Niistä laitan kunnon postauksen heti, kun viimeiset silaukset on tehty. Tämä saunaosasto ansaitsee sen. Täydellisen huomion ja täydellisen viimeistelyn.

Tässä kuitenkin pieni sneak peek: 
Kodari ennen. 

Kodari jälkeen. 

Tulossa myös vielä itsetehdyistä betonitasoista, takkahuoneen loft-ovista, vessoista sekä itsetehdystä ruokapöydästä asiaa. Nyt kuitenkin viikonloppuun ja odotan innolla ihanan serkun häitä. Ihanaa viikonloppua myös sulle, pus!

Terkuin,
Mara

torstai 1. lokakuuta 2015

Purkuvaiheen epämukavuus

Niin sitä purkamista. Sitä tehtiin kauan :D Tai ainakin se tuntui siltä. Kyllähän siihen kolme- neljä viikkoa kuluikin. Voisi melkein sanoa, että purimme lähes kaiken, lattiaa, kattoa, ja takkaa lukuunottamatta. Muutamia rakenteellisiakin muutoksia tehtiin, mutta muuten purkaminen tarkoitti vanhojen paneeliseinien repimistä, saunan, kylpyhuoneen, vessojen ja keittiön purkamista sekä kaikkien vanhojen kaappien ja komeroiden hajoittamista. Tässä siis vielä pohjakuva hieman antamaan kuvaa siitä miten pohjaratkaisu muuttui meidän muutaman viikon tuhoamisen jälkeen. Ehkä sitten nuo ennen ja jälkeen kuvatkin aukeavat vähän paremmin.

Pohjapiirustus meidän vaarin käsialaa vuodelta -78. 

Punaisina viivoina näkyy siis kaadetut seinät ja ylhäältä keskeltä tullaan etuovesta sisään. Oikeasti pesuhuone oli vielä jaettu seinällä kahtia, mutta myöhemmin rakennettu seinä ei näy pohjapiirustuksessa. Myös keittiön ja olohuoneen (olohuone on tuo iso huone  oikeassa alakulmassa) välinen seinä kaadettiin, eteisen ja keittiön seinän lisäksi. Saarekkeen kuvat ovat siis tuo iso punainen X.

Marko ja keittiön purku. 

Yksi hienoimmista asioista tässä projektissa on ollutkin tälläinen supersankari, alterego fiilis, miltä ekat kolme-neljä viikkoa raksalla tuntui. Päivät sai kesällä toimistossa köpötellä korkkarit jalassa omassa päivätyössä ja kun kello löi neljä, jakku ja korkkarit vaihtuikin Matin työhousuihin ja turvakenkiin. Matti opetti miten piikataan kaakelit seinästä, miten saa paneelit kätevimmin sorkkaraudalla irti ja kuinka välttyä sähköiskuilta kun revin irti kaiken mikä melkeimpä irti lähtee. Siellä me sitten illat pitkät puettiin työhousut jalkaan ja kannettiin ulos kaikki mitä irti saatiin.


Se, että Matti opetti miten kaikkea vanhaa puretaan oli hauskaa ja antoi omalle päivätyölle mukavaa vastapainoa. Iltaisin sai tehdä fyysistä hommaa ja näki konkreettisesti, että asunto alkoi muovautumaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän meidän näköiseksi. Vanhan tuoksu ja muodot poistui purettujen kaappien, kaakeleiden, paneelien ja saunanlauteiden mukana ja meidän uusi koti sai pikkuhiljaa meidän näköistä muutosta tilalle.



Onneksi isoveljeni Markon ja MS- Saneerauksen ansiosta saimme toteutettua tarvittavat rakenteelliset muutokset! Olimme meinaan jo alussa päättäneet purkaa keittiön seinän jotta saamme avaruutta ja valoa kämppään ja puretun seinän tilalle haavailemamme saarekkeen. Purettuamme seinän selvisi, että se onkin kantava seinä. Hups! Ja Marko laitettiin taas miettimään miten tilanne ratkaistaan. Marko ehdotti, että jätämme saarekkeen kulmaan tukipalkin ja ratkaisu onnistui lopulta superhyvin! Vai mitä olet lopputuloksesta mieltä?


Keittiö eteisestä kuvattuna ennen. 


Keittiö samasta kohdasta kuvattuna seinän kaaduttua. 

Jonkun verran tietenkin aika kultaa muistot, mutta ei se ensimmäinen kuukausi helppoa ollut. Kaikki konkreettinen muutos mitä nähtiin oli hajoittamista, ei vielä oltu rakentamista lähelläkään. Pitkät päivät puolilleöin ja sen yli väsytti, epätietoisuus etenemisestä pelotti ja mä ainakin olin usein tosi hämilläni siitä mitä tapahtui ja vielä enemmän siitä mitä tulisi tapahtumaan ja milloin. Mun ammatti on johtaa projekteja ja hallita isojakin kokonaisuuksia ja kun yhtäkkiä olinkin epämukavuusalueella koko ajan ilman mitään kontrollia mistään, olin vähän hukassa ja usein itku herkässä. Onneksi toi tyyppi mun vierellä on niin huikee, että se sai mut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki menee ihan hyvin vaikka mää en hallittisikaan ja osaisikaan ihan kaikkea ihan koko ajan. 

Todellisuudessa Marko ja Matin perhe on pitkälle tän projektin mahdollistanut ja näiden meidän perheiden miesten ammattitaito on opettanut meitä super paljon! Marko aina näytti miten joku homma tehdään ja me jäätiin niillä opeilla illaksi ahertamaan... Kiitollisena voikin nyt muistella parin kuukauden päähän ja ynnätä yhteen mitä kaikkea onkaan saanut tän matkan varrella oppia. Jos ei muuta niin luonteenlujuutta, kärsivällisyyttä, hölläämistä, epämukavuusalueella tahkomista ja sitä miten laattoja leikataan ja piikkauskonetta sekä sorkkarautaa oikeen ajetaan!

Meille on alusta asti ollut itsestäänselvää, että haluamme tehdä paljon aitoja pintoja, aitoja kokonaisuuksia ja käyttää aitoja rakennusmateriaaleja. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hutasten tehtyä. Päivien pituuksissahan se sitten näky. Me ollaan nähty paljon vaivaa materiaalien hankkimiseen ja kaikkien yksityiskohtien miettimiseen ja itse toteuttamiseen. Ajettiin jopa Iittalaan asti hakemaan vanhaa lautaa (joka siis tuossa saarekkeessakin on), jonka joku maajussi oli vanhasta ladostaan purkanut. Itsetehdyt betonitasot, Laattapisteen laatat kylppärissä, Kärävän saunapaneelit, sekä Sto- julkisivumateriaalit ja muut laadukkaat yksityiskohdat oli meille tosi tärkeitä. Helvetin vaivalloista, kuitenkin hauskaa, rankkaa ja niin meidän tyylistä. Silti, totally worth it! 
Saarekkeen laudat, hiottu ja vahattu mosaiikkiparketti ja itsetehdyt betonitasot. Rakastuin todella tuohon yhdistelmään!

Ens kerralla näät sitten itse taas enemmän... ;) 

Herääkö ajatuksia? Kuulisin mielelläni. Pus! 

Mara 

tiistai 29. syyskuuta 2015

Remonttikrapula

Huh, nyt voi sanoa päässeensä sekä päänsärystä että remonttiväsymyksestä eroon. Neljäs viikko uudessa kodissa lähenee rajapyykkiään ja tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa...

Kirjoittelin viimeksi siitä mitä voisi mennä pieleen kun muuttoon on deadline ja aikaa saada kaikki valmiiksi muutama viikko.. Noh, mitäs meillä? Saunan lasit meni kuljetuksessa rikki, kaksi kolmesta lasista pirstaleina ennenkuin ne ehti edes meille asti. Betonitasojen käsittelyaine hukkui jonnekin Atlantin ylle kun UPS hukkasi paketin. Lattianhionta ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja sitä jouduttiin kolmesti korjaamaan. Sohva kuljetettiin kotiin rikkinäisenä. Suihkut matkasi postissa yli kolme viikkoa arvioidun yhden viikon lisäksi. Voit siis varmaan kuvitella, että kun muutto vihdoin koitti, kaikki aika ja keskittyminen meni siihen hetkeen. 

On ollut jotenkin sellaista hetkestä nauttimista tämä viimeinen neljä viikkoa, että Instagram päivityksiä lukuunottamatta oon vaan istunut sohvalla ja nauttinut (melkein) valmiista kodista, ilman somea tai blogia. Kaikkee ollaan touhuttu ja vaikka nyt elämän piti rauhoittua, ei paljoakaan rauhallisia hetkiä olekaan ollut. Tietysti toi yksi nelijalkainen on tuonut oman vauhtinsa tähän perheeseen.

Tämä päivitys olkoon sellainen kaino anteeksipyyntö teille ja synninpäästö itselleni siitä, että kirjoituksia ei ole tänne herunut. Nyt tulee. Sen lupaan!

Pakko paljastaa kuitenkin jotain:

Takkahuone ennen 

Takkahuone jälkeen (Mautsilla höystettynä) 


Tällä viikolla sitten lisää niistä alkuvaiheista. Takaisin kevääseen siis... Pus!


Mara

torstai 13. elokuuta 2015

Vihdoin niitä "ennen"- kuvia!


Mikä voisi mennä pieleen näin remontin viime hetkillä, juuri muutama päivä ennen muuttoa? Kaikki, aivan kaikki mitä on suunniteltu voi mennä pieleen. Ja meillä meni.. Ei onneksi mitään katastrofaalista, mutta tarpeeksi kuitenkin aiheuttamaan miljoona puhelinsoittoa ja uudelleen järjestelyä kun lumipallo efekti lähtee käyntiin. Muuttopäivä siirtyy taas ja eikun uudelleen miettimään miten edetään!

Valitettavasti tännekin kirjoittaminen on taas jäänyt, kun ollaan koko viikko päästy kotiutumaan vasta puolenyön aikaan. Toivottavasti jaksatte silti seurata matkaa ja lupaan ahertaa enemmän tämän parissa kun tilanne tasoittuu. 

Onneksi meillä on mahtava lainakoti missä saadaan asua vielä, ei siis tarvitse stressata siitä. Oikeastaan ihan kiva, että päästään pikkuhiljaa muuttamaan, eikä tarvitse kaikkia kamoja kertarykäisyllä kantaa sisään. Nyt saa jo alkaa vähän sisustamaan ja kohtahan me sitten vaan kävellään vaatteittemme kanssa täysin valmiiseen kotiin :D 

Tässä vaiheessa projektia on jo henkisesti valmistautunut siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Yritetään silti pitää stressitasot järkevillä leveleillä vaikka välillä tuntuukin, että taivaitahan ne hipoo... Ei tartte niin välittää pikku kauneusvirheistä enää, kun alussa jokainen pieni juttu kaatoi maailman. Nyt kun muuttopäivä on niin lähellä ja aikalailla hyvännäköistä valmista pintaa on saatu aikaiseksi, on kiva selata vanhoja kuvia ja katsoa mistä me oikein lähdettiinkään liikkeelle...

Kevään ja kesän aikana olemme siis peruskorjanneet v. -78 rakennettua rivitalon päätykolmiota. Kolme seinää on kaatunut, sauna, kylppäri, kaksi vessaa ja kodinhoitohuone revitty irti ja rakennettu uudelleen. Seinät uusittu, katot maalattu, takka rapattu, lattiat hiottu ja kovavahattu sekä keittiö purettu ja rakennettu uudestaan. Parasta (ja pahinta) koko projektissa on ollut se, että me ollaan saatu suunnitella kaikki itse. Me ollaan Matin kanssa saatu mitä hulluimpia ideoita, istuttu keittiön pöydän ympärillä veljeni kanssa ja mietitty kuinka nää kaikki ideat toteutetaan. Marko on tasaiseen tahtiin sekä ampunut alas meidän hulluja juttuja, että silmät kiiluen innostunut ja lähtenyt meidän kanssa miettimään miten me tää kaikki toteutettaisiin. Niin me vaan sitten lähdettiin purkamaan vanhaa ja hypättiin suoraan syvään päätyyn. 

Siitä se lähti, ensimmäiset lekan iskut kukkatapettiin! 



Ennenkuin kirjoitan taas sekopäisesti eri vaiheista sikinsokin, täytyy aloittaa sieltä mistä lähdettiin.. En tiedä onnistunko rakentamaan tässä mitään järkevää kronologista aikajanaa, mutta olen yrittänyt parhaani mukaan saada kuvattua jokaisen vaiheen. Tässä siis kuvia siitä miltä asunto näytti silloin kun saimme avaimet kesäkuun alussa: 

 Näkymä olohuoneesta takkahuoneen ja keittiön suuntaan.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen.  

 Vessa 1.


 Takkahuone. 


 Vierashuoneen kaapistot. 


 Vessa 2. Ja oikeasti ihastuttavat tapetit ;) 


 Kodinhoitohuone. 



 Suihkutilat. 


 Sauna ja ihana aitokiuas joka me säästettiin.



 Keittiön ja eteisen välinen seinä, näkymä siis eteisestä keittiöön... 


 .. ja hieman eteenpäin näkymä olohuoneeseen. 



Keittiö molemmilta puolilta.


 Eteisen vanhat kaapistot.

Kuten näkyy, rakentamisen muoti on ollut aikamoisen erilaista kuin nykyään. Muutamia ihania vanhoja juttuja ollaan säästetykkin ja moni ehdotti jopa pikkuvessan tapeteista, että säästäkää ihmeessä. Meidän makuun ne on pikkasen liian romanttiset, mutta ei pöllömpi ajatus sekään ;) 

Tässä pieni sneak peek mitä tuleman pitää: 
Tehtiin Sto-julkisivurappaus kaikkiin pohjoispuolen seiniin tehosteeksi.

Seuraavalla kerralla sitten taas lisää kuvia etenemisestä ja kaiken hajoittamisesta. Katsotaan silloin moneenko kertaan muuttosuunnitelmat ovat taas muuttuneet :D Huomenna saadaan hakea minimöykkykin kotiin. See ya!

Terkuin, Mara 

torstai 6. elokuuta 2015

Oman kodin rakentamista

Huhhuh, vihdoinkin on aikaa istua alas ja aloittaa kirjoittamaan ne lukemattomat lauseet joita yömyöhään olen päässäni pyöritellyt jo jonkun aikaa tätä blogia varten... Koko 110m2 kodin peruskorjaaminen oman työn ohella on yllättävän aikaa vievää ja väsyttävää, joten aikaa kirjoittamiselle olisi ollut vain öisin.. Ja huoh, sen ajan on uni vienyt ihan pyytämättä, haha...

Olen aika noviisi tässä blogin kirjoittamismaailmassa, enkä oikein osaa edes lokeroida tätä blogiani. Ajatus kirjoittamisesta on muhinut päässäni jo jonkin aikaa ja blogin perustaminen konkretisoitui kun uskalsin mainita asiasta ääneen hyvälle ystävälleni. Ystäväni itse kirjoittaa ihanaa tekstiä elämästä ja hyvinvoinnista ja oli sitä mieltä että "tottakai sä rupeet kirjoittamaan!" (Kiitos siis erityisesti Ronja, Maiju ja muut Terapiapäivien ihanat naiset rohkaisemisesta! Maijun äitiä kiitän myöhemmin kun näette mitä ihania aarteita löysin heidän mökiltään Ainankoivuun.)

Elämässämme on siis mielenkiintoinen aika meneillään ja toivon, että myös sinä voisit löytää Ainankoivusta jonkun mielenkiintoisen palan itsellesi mitä voin sinulle jakaa. Rakennamme Matin kanssa uutta ja ensimmäistä yhteistä (oikeaa) kotia, odotamme koiravauvaa saapuvaksi ja aloittelemme yhteistä elämäämme. Olemme siis tilanteessa jossa monet melkein kolmekymppiset nuoret ihmiset ovat ja olisikin mahtavaa kuulla myös sinun ajatuksiasi kommenteissa! Viimeiset muutama vuosi on ollut yhtä hullunmyllyä ja nyt on aika rauhoittua ja rakentaa elämää tähän.


Kuitenkin tällä hetkellä suuren siivun elämästämme, ajastamme ja ajatuksistamme vie se kodin rakentaminen. Ostimme ihanan alkuperäisessä -78 vuoden kunnossa olevan rivitalon päätykolmion ja kesä onkin mennyt sitä remontoidessa. Olemme tehneet suuren osan remontista itse isoveljeni, Matin vanhempien, pikkuveljen ja muiden ihanien ystävien avustuksella. Kuitenkin ilman veljeäni ja hänen ammattitaitoaan ja osaamistaan ei olisi tätä projektia lähdetty tekemään alkuunkaan. Kiitos Marko, en tiedä edes miten kiittää!! Itseasiassa tämä kyseinen rivitalo on minun vanha mummulani ja siitä myös tämä blogi on saanut nimensä, As Oy Ainankoivusta. Talo on saanut nimensä minun mummuni äitin mukaan joka oli Aina nimeltään.

Tarina rivitalosta onkin hauska. Asumme siis Tampereella, n 8km Tampereen keskustasta. Siihen aikaan kun minun mummuni on ollut nuori, oli alue kunnon maaseutua ja heidän perheensä asui tällä tontilla vanhassa maatalossa. Mummuni isän kuoltua sisarukset päättivät purkaa maatalon ja rakentaa tilalle sisarusparvelle oman rivitalon. Neljä sisarusta perheineen siis myivät ylimääräiset tontit ja rakensivat itse rivitalon, kaikille omat asunnot ja tietysti Aina-mummulle toiseksi päätyasunnoksi pienen kaksion jossa hän vanhuudenpäivänsä vietti loppuun asti. Mikä ihana ja samalla hyvin humoristinen kokoonpano rivitalossa! Näitä sisaruksien asuttavia kokonaisia rivareita ei varmaan paljoa Suomesta löydy, haha. Nyt vanhaa alkuperäistä kaartia ei talossa asu enää kuin ihana naapurimme Keppi. Muuten taloon on muuttanut uutta väkeä perheemme ulkopuolelta, nyt me viimeisimpinä.

Minulle itselleni talon tarina on tietysti erityisen rakas, sillä olen lapsuuteni mummulassa viettänyt. Myös Matti ihastui asuntoomme ja sen tonttiin heti kun kävimme ensimmäisellä näytöllä (mummuni veljenpojan luona joka asuntonsa meille möi.) joten päätös remonttiurakkaan lähdöstä ei ollut vaikea. Tosin, emme ihan tainneet tietää mihin päämme olimme työntäneet... Urakka on ollut melkoinen. Palkitseva, opettavainen, raskas, naurun ja itkun täyteinen, tunteellinen ja ikimuistoinen. Monet ovat varoitelleet, että parisuhteet kaatuu ja perhesuhteet tuhoutuvat kun tälläiseen projektiin lähtee. Onneksi meidän kohdalla tuntuu, että valmiiseen Ainankoivuun muuttaa kaksi hyvin väsynyttä, mutta toisistaan ja uudesta kodistaan ikionnellista nuorta ihmisen alkua, toisiinsa entistä rakastuneempina.

Aion siis tähän blogiin kirjoittaa paljon meidän remontoinnista, DIY juttuja (mm. ohjeet itsetehtyihin betonitasoihin yms), sisustamisen ihanuudesta, tulevasta koiravauvasta, pihan kunnostamisesta (sitten kun on sen aika), reenaamisesta ja tietysti kaikesta muusta mitä tässä pienessä elämässämme on meneillään. Mahtavaa jos jaksat olla mukana Ainankoivun muodonmuutoksessa!

Seuraavaksi lisää projektin aloittamisesta ja tietty ne "ennen kuvat".. See ya!

Terkuin,
Mara